Kun oven takana oli pitkään hiljaista

Muistikerhon vetäjänä toimi Kaarina Nurminen. Kerho kokoontui joka toinen viikko Konalan kirkolla. Kerhossa saatiin tietoa muistin kohentamisesta ja säilyttämisestä, tehtiin paljon erilaisia tehtäviä ja harjoituksia. Konalan kirkolla oli kirkkosali jaettu paljeoville pienempiin osiin. Seinän takana leikkivät päiväkerholaiset samaan aikaan kun Muistikerho oli koolla. Päiväkerhon ohjaajat Anna Helle ja Marjut Ranta olivat mielissään kun kirkolla oli elämää. Heistä oli hauskaa kun seinän takaa kuului iloista puheensorinaa. Yhtenä tiistaina keskustelu hiljeni yhtäkkiä ja hiljaisuutta kesti pitkään. Naiset jo miettivät pitäisikö mennä katsomaan onko tapahtunut jotain erityistä. Onneksi ei ollut! Kerholaiset olivat saaneet ratkaistavakseen niin visaisen tehtävän että sitä piti harkita pitkään ja täydessä hiljaisuudessa.    

Yhdistys sai toimintaansa avustusta Helsingin kaupungin sosiaalivirastolta. Varoja hankittiin jäsenmaksuilla, kahvimaksuilla, arpajaisilla ja kevätmyyjäisillä. Pitäjänmäen työväenyhdistys tuki myös yhdistyksen toimintaa. Yhdistys maksoi monen retken bussin kulut, niin retkien hinnat pystyttiin pitämään kohtuullisina.

Kevätmyyjäiset olivat ja ovat yhdistyksen talouden tukiranka. Myyjäisiä mainostettiin pitkin Pitäjänmäkeä ja Konalaa ”mainoksilla”, joita kiinnitettiin kauppojen ilmoitustauluille, sähkötolppiin, porraskäytäviin – kaikkialle mihin ne saatiin kiinni.