Kerhoja ja lomailua
Pitäjänmäen työväenyhdistyksen naisjaostossa tehtiin ahkerasti käsitöitä. Käytössä oli ompelukone ja Vaittisen kellarissa kudottiin mattoja satoja metrejä. Rajaseudulle lähti Pitäjänmäeltä etenkin joulun alla vähävaraisille perheille monta pakettia vaatteita, jotka naisjaoston jäsenet olivat tehneet. Monta mieltä lämmittävää kiitoskirjettäkin saatiin lahjansaajilta. Naisjaoston toiminta hiipui 1960-luvun alkupuolella ja jaosto päätettiin lopettaa 7.3.1976. Sitä ennen 10.9.1974 naisjaoston puheenjohtaja Elli Kasvi luovutti naisjaoston myyjäistavarat Pitäjänmäen Eläkeläisten kerholle.
Sihteeri Veera Kaijanmäki otti vastaan paketin, joka sisälsi: 2 naisten aamutakkia, 1 naisten yöpuku, 1 naisten esiliina, 2 pikkutytön esiliinaa, 2 lasten kintaat ja nilkkasukat, 1 pojan pulloveripaita, 1 naisten sormikkaat, 7 patalappua ja 2 narupussia.
Pitäjänmäen Eläkkeensaajille oli vuonna 1974 - 1975 askartelukerho myyjäisiä silmällä pitäen, kirjakerho ja laulukerho. Myyjäiset järjestettiin yhdessä Konalan Marttojen kanssa. 1970-luvun lopulla perustettiin myös voimistelukerho.
Yhdistys kokoontui tammikuusta 1975 alkaen pienen tauon jälkeen Pitäjänmäen työväentalolla. Sulo Mäkinen toivoi jäsenten tulevan Työväentalon pihan ja ympäristön siivoukseen: ”koska saamme ilman korvausta pitää kokouksiamme talolla. Kahvia saa virkistykseksi.” Sihteeri Yrjö Rintala on varmuuden vuoksi kirjannut: ”kyllä kai Sulo Mäkinen sitten ilmoittaa ajan, luudat ja haravat mukaan”. Samasta asiasta keskusteltiin aina keväisin ja toivottiin, että tänä vuonna saataisiin enemmän väkeä talkoisiin kuin edelliskeväänä.
Lempi Vainio kertoo Järvelän lomakodissa Vanajan rannoilla vietetystä lomasta Eläkkeensaaja –lehdessä:
Olemme lomailleet tutuilla seuduilla. Vanajaveden kauniilla rannoilla.
Oli tuttuja järven välkkyvät veet, kivet kannot ja kumpareet.
Myös tuttuja kaikki polut meille, emme eksyneet muille harhateille.
Siellä oli lepoa, siellä oli rauhaa, siellä ei kaupungin melu pauhaa.
Vapaasti saimme oleskella, toisiamme viihdytellä,
kukin mielensä mukaan, sitä ei estänyt kukaan.
Jos jaksoi voi myöskin tanssia taikka pelata pasianssia.
Myös uida sai soudella, tai metsästä kukkia noudella.
Ruoka oli valmiina pöydässä, mikä meidän oli syödessä.
Hämeenlinnaan tehtiin retki ja niin vietettiin mukava heti.
Tutustuimme linnaan mahtavaan, opas selosti meille Suomen historiaa.
Baarissa kahvit juotiin, tavaratalosta ostokset tuotiin.
Aulankokin kierrettiin, luonnon kauneutta ihailtiin.
Niin kuin ihmismieli, niin sääkin vaihtui
päivänpaisteesta pilvipoutaan ja yleensä sade meitä kaihtoi.
Ikävyyksiäkin sattui joukossamme, jotka vähällä ei unohdu mielestämme.
Hanna-rukka portailta alas putosi, päänsä satutti rutosti.
Piti lähteä sairaalaan, vammojansa paikkaamaan.
Myös Raakel ja pari muuta toveria sairastui, ja meidän muiden mieli masentui.
Kaikki tervehtyivät sentään niin, että yhdessä kotiin kuljettiin.
Ollaan siis kaikesta hyvin kiitollisia, näist´vanhempamme eivät voineet edes uneksia.
On mukava talvella näitä mieliin muistuttaa, kun pakkanen ja viima meitä puistattaa,
sill´lyhyt ja kaunis on suvi Suomen – hetken vain kukkivat kukat tuomen.
Hyvä meidän on elää – eikö vain? Mihin maatamme me vaihdettais?
Siks´hei, hei taas huudamme. Missähän seuraavaa lomaa vietämme.
Pyhtään Heinlahden Leporannassa lomalla 17– 24.7.1978 pidettiin myös johtokunnan kokous, jossa oli läsnä kuusi varsinaista ja neljä varajäsentä. Pöytäkirjassa kerrotaan, että Eläkkeensaajien Keskusliitto järjestää Kultareunan kanssa arpajaiset – samaan tapaan järjestettiin arpajaiset 2011. Vasta syyskokouksessa oli tarkoitus päättää osallistuuko yhdistys arpajaisiin vai ei. Helsingin kaupungin huoltolautakunnalta oli saatu avustusta 9172 markkaa eläkeläisten virkistyksiin. Arpojen myyntiin ei kukaan sittemminkään innostunut.
