Yhdistyksen kokouksessa 27.12.1977 otettiin kantaa niin eläkepolitiikkaan kuin vähän muuhunkin: ”Kokouksemme paheksuu eläkeläisten, myöskin palkanansaitsijoiden ja työttömien puolesta, elintason alentamista. Eduskunnassa kaikki puolueet niin porvarit kuin työväen edustajat ovat samaa poppoota. Monet asiat sidotaan samaan pakettiin - niin sairasvakuutukset eläkeläisille kuin kaiken maailman koukkuverot ym.. SAK vaatii viimeiseen asti, ettei palkkoihin, jotka on sovittu, kosketa ja kun hallitus sanoo, ettei tämä mene läpi ja vastatkaa itse seurauksista, niin on kärkimiehet polvillaan.
Helsingin Liikennelaitoksen lippujen rajut hinnannousut koskevat juuri työläisiä ja eläkeläisiä. Helsingin kaupunginvaltuusto niin kokoomus kuin eräät työväenpuolueen edustajat ovat aina yhtä mieltä ja lehmänkauppoja tekemässä.”
Kokouksessa harmiteltiin, että kesken kaupunginvaltuuston kokouksen maaherratar, rouva Pitsinki sairastui niin pahasti, että joutui poistumaan kesken kokouksen ja matkalippujen hinnannousu hyväksyttiin yhden äänen enemmistöllä.
Vuoden 1977 aikana ehdittiin murehtia yhdistyksen hiukan laskusuunnassa olevaan jäsenmäärää miesten kuolleisuuden johdosta. Todettiin että uusia jäseniä pitäisi saada saman verran kuin mitä menetetään.
1970-luvulla yhdistyksen kokouksissa kävi vieraita niin Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry:stä kuin Helsingin piiristäkin. Leppävaaran Eläkkeensaajien juhlassa kävi yhdistyksen edustaja ja joulujuhlaan kutsuttiin 1975 Pitäjänmäen työväenyhdistyksen edustajat. Tutustumiskäynneillä käytiin Pauligin kahvipaahtimossa, Airamin tehtaalla ja Demarin kirjapainossa Roihuvuoressa.
Sihteerin homma ei rasittanut
Toukokuussa 1978 keskusteltiin kansan- ja työeläkkeistä, miksi ne muuttuvat ja kenen hyödyksi ja kenen vahingoksi. ”Perästä kuuluu”, kirjoitettiin pöytäkirjassa.
Yrjö Rintala oli yhdistyksen sihteeri 1977 – 1978. Hän luopui tehtävästään joulukuussa 1978 ja kirjoitti 5.12.1978 kokouksen pöytäkirjassa: ”Koska tämä pöytäkirja on tältä erää viimeinen, niin pyydän lausua suuret kiitokset. Olette jättäneet arvostelut mahdollisimman pieneksi, vaikka olisi ollut aihettakin. Vaikka arvosteluhan se opettaa ja kehittää eikä tämä niin kovin rasittavaa ole, nimittäin tämä sihteerin homma, mutta kun tulee tuota ikää, ja alkaa muistella kokouksen menoa, niin huomaa että ei se enää käy kuin aikaisemmin. Ja lopuksi toivotan seuraajalleni hyvää jatkoa”.
