Yhdesä virkistäydymme
Kesällä 1980 oltiin lomalla Eläkkeensaajien Keskusliiton lomakodissa Virtain Rajaniemessä.
Eläkkeensaaja –lehden jutussa Lempi Vainio kertoo lomaseurastaan: ”Iloista ja välitöntä joukkoa olivat eläkkeensaajat pohjoisesta, idästä ja lännestä”, ja jatkaa:
”Nauru ja laulu oli herkässä ja varsinkin Pohjanmaan lakeuksilta tulleet eläkkeensaajat olivat välittömämpiä, kuin me pääkaupunkilaiset, jotka tunnumme olevan sidottuja lukuisiin sääntöihin ja pykäliin. Lomalaisten joukosta löytyi hyviä laulajia ja varsinkin eräs laulajapoika viihdytti meitä lauluillaan niin, että me kaikki tytöt taisimme olla häneen vähän pihkassa. Eipä silti, kyllä Iitin tytötkin kauniilla laulullaan saivat sydämet heltymään ja silmät kyyneliin. Lomaviikkoon kuuluivat tavanomaiset tutustumiset Virtain kaupungin nähtävyyksiin ja lähipaikkakunnille. Kiitokset kiirikööt lehtemme välityksellä lomaviikolla mukana olleille.”
”Kokoonnumme kerhoomme virkistymään. laulamaan ja leikkimään. Jumpaten ja retkeillen pyrimme kuntomme säilyttämään. Opiskelemme opintokerhojen myötä. Kuntoliikuntakerhossa oli 26 jäsentä, ompelu-askartelukerhossa 15 ja kirjalukukerhossa 10 jäsentä.” Näin vuonna 1981. Ja seuraavana vuonna oli myös laulukerho, jossa oli 20 osanottajaa.
Vuoden 1983 joulujuhlaa Rakel Wikstedt muisteli näin.
Vanha vuosi mennyt on. Uusi vuosi alkamassa.
Vanha vuosi loppui näin, pikkujoulua vietettiin.
Neljää akkaa keittiössä, yksi puuroa keitti. Kahvin toinen keitti.
Kaksi sitten muuten vaan, astioita kanteli.
Ensin sentään liinat pöytään toi, pätkiks niitä haukuttiin.
Maija meidät pelasti, antoi liinan punaisen.
Hovimestarikin oli meill, vähän meitä suututti, kun aina meitä komensi,
puuttui lusikka ja salvetti, mutt´ lopusk sentään valmiiks tuli.
Ai kun oli kaunista. Joulukuusi nurkassa punaiset kynttilät pöydässä
Kun kaikki oli valmista, alkoi tulla vieraita, kaikki limunaadivaatteissa.
Kirkkoherra arvokkaana tuli meitä juhlimaan.
Ensin oli laulu En etsi valtaa loistoa. Sitten oli puhe joulusta.
Sen ruotsin kieli oli Jul, joka on suomeksi pyörä.
Sitten tontut puuron pöytään toi. Kyllä näytti maistuvan, lusikat ne heilui näin.
Linda manterin sai. Häit tässä odotellaan.
Sen jälkeen olimme kaikki possuja. Kirkkoherra pois kun lähti Ekman tilalle.
Taas me sitten laulettiin. Hanna luki runon.
Kahviakin joimme ja tortun nimi oli Elssa (kiitos).
Oli taas runon vuoro, sen kertoi Ada. Oli taas laulun vuoro.
Ja yllätys, yllätys, pukki tuli, kysyi onko lapset kilttiä
(totta kai me olimme), jokaiselle paketti ja paketissa yllätys.
Postia (joulukortteja) oli valtavasti, jakajia neljä oli. Kukaan ei kai ilman jäänyt.
Susanna myöskin luki ulkomuististaan. Ihmetellä ihan täytyy kuinka voivat muista niin.
Sitten Yrjö luki (mutta hän kyllä lunttasi). Lopuks vielä Helmi luki Leinon runon.
Hyvää joulua toivottiin ja kotiin lähdettiin.
