Sokkoretki 24.9.2026

Syyskuisena torstai-aamuna reippaat yhdistyksen jäsenet nousivat Hyvinkään liikenteen 100% uusiutuvalla biopolttoaineella kulkevaan bussiin tietämättä minne tie vie. Kyseessä oli mysteerimatka eli sokkoretki, jonka päämäärän vain kuljettajamme Apo ja matkavastaavamme Arja tiesivät. Päivän kirkastuessa ensimmäisellä pysähdyspaikalla Lohjan ABC-asemalla bussiin nousi matkan vetäjä Minna Saarinen ja matkustajille alkoi valjeta, että suunta on kohti Hankoniemeä.  Minna kertoi matkalla mielenkiintoisia tietoja Lohjasta, jonka vaakunassa olevan halsterin ja pähkinäterttujen merkitys nyt selvisi. Keskiaikaisen Pyhän Laurin harmaakivikirkon pyhimys Laurentius oli saanut surmansa kovin tulisesti ja seudulla yhä kasvavat vehreät pähkinälehdot ovat osa maisemaa. Lohjan harju on osa Salpausselän harjannetta ja tie kulki komeiden mäntymetsiköiden halki. Minna mainitsi myös nimekkäitä edemenneitä lohjalaisia mm. kirjalijat Eeva Joenpelto ja Arvid Järnefelt sekä valtioneuvos Johannes Virolainen. 

Matka vei halki Raaseporin, joka muodostettiin kuntaliitoksella 2009 , jolloin kahdeksan kuntaa liittyi yhteen, Tammisaaren jäädessä hallinnolliseksi keskukseksi.  Raaseporissa on useita ruukkien ympärille syntyneitä paikkoja,mm. Fiskars, Billnäs, Åminnefors, Fagervik ja 2/3 asukkaista on ruotsinkielistä. Uudenmaan prikaati Dragsvik ja ensimmäinen ruotsinkielinen opettajaseminaari sijaitsivat myös täällä.  Ohitimme myös  vuoden1918 vankileirin muistomerkkeineen ja lähestyessä Tammisaarta myös Rintamamuseon sekä panssariesteet. Suomen historian synkkiä aikoja.

Ohitimme hetkeksi Tammisaaren ja jatkoimme matkaa Hankoniemeen, jossa bussin kyytiin nousi Hangon keksi -mainoksen kohdalta mainio paikallisopas Leena. Hän kertoi Hangon historiasta alkaen vuodesta1874, koska Hangossa oli läpi vuoden avoinna pysyvä satama. Kaunpungissa on 30 km hiekkarantaa, 7 satamaa, isoja pitsihuviloita, kylpylä ja 7600 asukasta sekä vuosittain 20 000 turistia. Hanko on tärkeä vienti- ja tuontisatama, mm. autojen tuontia sekä valtava määrä trailereita, joilla kuljetetaan esim. Lidlin kauppoihin tavaraa. Kurkistimme bussin ikkunasta länsisatamaan, josta lähti juuri laiva ja taustalla oli puolustusvoimien majakkasaari Russarö, itäsatamaan, vapaa satamaan, Kappelisatamaan ja hankolaisten omaan satamaan.  Lopuksi kävimme Hangon kirkossa, jossa Leena kertoi hankolaisten kohtalonpäivistä, kun asukkaille annettiin 10 päivää aikaa poistua kaupungista eikä tietoa paluusta ollut. Leena luki Suomen Kuvalehdessä julkaistun Mika Waltarin vahvatunnelmaisen kuvauksen tapahtuneesta. Monitaitoinen oppaamme soitti meille kirkossa Einojuhani Rautavaaran dramaattisen pianosävellyksen ja keveämmän Oskar Merikannon teoksen.  Leena-oppaamme antoi lukuvinkin hankolaisen kirjailijan Kaarin Collinsin "Säilyt sydämes"- romaanitrilogiasta,  joka käsittelee Hankoa talvi- ja jatkosodan aikana.

Nyt oli tullut jo nälkä ja niin Apo suuntasi bussin takaisin kohti Tammisaarta. Paikallisopas Anne oli meitä vastassa ja johdatti meidät entiseen naisseminaarina toimineeseen rakennukseen, jossa nyt toimi suosittu lounasravintola Villa Smakhus. Tammisaaren jokasyksyiset markkinat osuivat juuri vierailumme aikaan ja kujat ja kadut olivat täynnä autoja ja kulkijoita. Lounas oli herkullinen ja sen kruunasi pannukakku hillolla ja kermavaahdolla!  Virkistyneinä jatkoimme tutustumista tähän Kustaa Vaasan perustamaan kaupunkiin, jonka vanhin säilynyt rakennus on 1600-luvulta. Kaupunki kasvoi Hanko-Hyvinkää-radan valmistuttua 1873, mutta säilyi vehreänä pikkukaupunkina. Tammisaaren vaakunaan onkin kuvattu valkovuokot, jotka keväisin kukkivat runsaina mättäinä myös aivan keskustan tuntumassa olevassa Ramsholmenin puistometsässä.

Annen johdolla kuljimme Raaseporin museoon, jossa esiteltiin Helene Schjerfbeckin elämää ja tuotantoa (Helene i Ekenäs). Taiteilija asui lähes 20 viimeistä vuottaan Tammisaaressa ja kaupunki kunnioittaa hänen muistoaan ja on  nimennyt kadun ja sieltä löytyy myös hänen mukaansa nimetty kahvila.  Oppaamme Anne kertoi vetävänsä myös draamaopastuksia HS:n roolissa ja hyvin taitavasti hän loihtikin meille Helenen Tammisaari-elämän vaiheet. Valiettavasti emme päässeet tällä kertaa Chappe-museoon, sillä siellä oli juuri näyttelyn vaihto meneillään. Anne vei meidät lopuksi Tammisaareen komeaan tulipalon jälkeen uudelleen rakennettuun kirkkoon, jota koristavat kauniit lasimaalaukset ikkunoissa. 

Kokopäiväretkemme paluumatkalla pysähdyimme jälleen Lohjan ABC:llä ja  hyvästelimme Minnan kiitoksin ja nopeat meistä ehtivät vielä ostamaan herkullisia leipomuksia ja muita herkkuja.  Kotimatkalla saimmekin jo sadetta aurinkoisen retkipäivän päätteeksi. Kiitimme taitavaa kuljettajaamme Apoa, joka sutjakasti oli saanut bussimme kääntyilemään pikkukujilla ja kaduilla. Yhteen ääneen totesimme, että kyllä Suomessa on paljon kaunista  nähtävää ja tälläkin sokkoretkellä opimme uutta sekä tietysti nautimme hauskasta seurasta!