TEL ja LEL syntyvät

Vähitellen alettiin myös yksityisaloille vaatia eläkelakia. Merimiehet olivat saaneet sellaisen vuonna 1956. Asiaa pohti työeläketoimikunta, jonka puheenjohtajana toimi Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston päällikkö Teivo Pentikäinen. Hän sai ehdotuksilleen työmarkkinajärjestöjen tuen.

Hallitus ei kuitenkaan antanut komitean enemmistön esittämää ehdotusta, vaan TEL eli työeläkelaki tuli eduskunnan käsittelyyn kansanedustaja Veikko Kokkolan tekemänä lakialoitteena. TEL hyväksyttiin eduskunnassa heinäkuussa 1961 ja laki tuli voimaan 1.7.1962. Samaan aikaan hyväksyttiin myös lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden työeläkelaki LEL.

Työeläketurva perustuu ansioihin ja sitä nostetaan vuosittain sovitun indeksimallin mukaan. Eläkeasioita hoidetaan ns. kolmikantaperiaatteella: työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ja valtiovalta. Eläkkeillä ei ole kattoa eli eläkkeiden ylärajaa ei ole Suomessa kuten monissa muissa maissa määritelty. Rahoitusvastuu on työnantajilla ja vakuutetuilla eli työntekijöillä. Työntekijöiden eläkemaksu otettiin käyttöön vuonna 1993. Vakuutusmaksut on osittain rahastoitu. Käytännössä työeläketurvaa hoitavat työeläkelaitokset mm. Ilmarinen, Eläke-Fennia, Varma, Tapiola. Julkisen puolen työntekijöiden eläketurvasta huolehtii Keva ja valtion eläkevarojen sijoittamisesta vastaa Valtion Eläkerahasto (VER).