Lopettamistakin pohdittiin
Vuoden 1985 toimintakertomuksen mukaan: ”Seurakunnasta edustajat ovat käyneet meitä tervehtimässä, samoin pankeista ja liikelaitoksista, jopa kahvin kera. Laulaen, voimistellen ja rupatellen ovat kerhopäivät kuluneet rattoisasti.” Retkillä käytiin Viipurissa, Porvoossa ja Espoossa vanhassa kivikirkossa. Viipurissa oli mukana 11 jäsentä ja muilla retkillä kummallakin 34 henkilöä, jäseniä oli silloin 47.
Yhdistyksen edustajat olivat aktiivisesti mukana Eläkkeensaajien Keskusliiton Helsingin piirin toiminnassa: piirikokouksissa jäsenkirjuri Hilda Lamberg, opintopäivillä sihteeri Eva Jakobsson ja Hanna Kärpälä, piirin lounastilaisuudessa Eva Jakobsson ja lehtiasiamies Helmi Tähtinen.
Yhdistyksen pikkujoulujuhlassa tarjottiin joulupuuroa ja juotiin joulukahvit. Kappalainen Martti Pitkänen viihdytti kitaroineen, tytöt esittivät ohjelmaa ja pukki muisti kaikkia kilttejä.
1990-luvun alussa yhdistys kokoontui Konalan kirkolla joka toinen tiistai. Paikalla oli useimmiten alle kaksikymmentä jäsentä. Helmikuussa 1991 luettiin ääneen Sinikka-Luja Penttilän (silloinen Eläkkeensaajien Keskusliiton puheenjohtaja) kirjaa Venla ja ”tehtiin voimistelu- ja hiihtoliikkeitä, sillä olihan parhaillaan MM-hiihdot Italiassa”, kirjoittaa yhdistyksen sihteeri Helvi Leisvaara. Edelleen oli tapana kirjoittaa jokaisesta kerhokokouksesta selonteko.
Kokouksessa 18.11.1991 oli ”vapaata keskustelua siitä, jatketaanko kerhoa vai lopetetaanko tähän. Tultiin siihen lopputulokseen, että jatketaan vielä, koska kerholla on ensi vuonna ”juhlavuosi”, täytetään 25 vuotta.” Vielä seuraavassakin kokouksessa pohdittiin samaa asiaa, mutta päätettiin tulossa olevan juhlavuoden kunniaksi jatkaa.
Jäseniä alkoi liittyä lisää ja yhdistyksen toiminnan lopettamisesta ei enää tarvinnut keskustella. Matkoja ja retkiä tehtiin useammin, ulkomaillakin käytiin.
