Jäsentapaaminen 16.4.2026
Huhtikuun jäsentapaamisen aiheena oli "Elämää Italiassa". Siitä meille tuli kertomaan Italiassa asunut ja useita vuosia siellä matkaoppaana toiminut Ulla-Maija Mannisenmäki. Italia oli myös monille osallistujista tuttu ja rakas matkakohde ja Ulla-Maijan tavoin juuri Garda-järven alueella moni oli vieraillut.
Ulla-Maija oli tuonut mukanaan Italian puna-valko-vihreän lipun lisäksi joitain italialaisia tunnusomaisia esineitä kuten espressopannun, Davidin patsaan pään, Venetsian karnevaalin naamion, Garda-järven kirkasta vettä, jolla hänen poikansa oli kastettu, silkkihuivin, oppaan puvun ja käsilaukun. Kaikkiin näihin liittyi muistoja ja mukavia tarinoita, joita Ulla-Maija kertoili elävästi ja hauskasti.
Varsinkin oppaan työhön 1980-luvulla ennen kännyköitä liittyi monta tarinaa. Esimerkiksi kahdesta eksyneestä vanhemmasta rouvasta, jotka lopulta saapuivat vasta seuraavana aamuna hotelliin onnellisina ja ihastuksissaan komeista poliiseista, jotka olivat auttaneet heitä. Kielitaito Italiassa karttui nopeasti ja luottokuljettajat tulivat ystäviksi. Ulla-Maijan mielestä italian kieli sopii hyvin suomalaiseen suuhun, sillä ääntäminen on samanlaista. O Sole Mio kuulostaa samalta suomeksi ja italiaksi. Suomalaisen turistin kannattaa kuitenkin varoa katso-sanan käyttöä, sillä sen merkitys italiaksi on jotain ihan muuta!
Italiaiset puhuvat paljon ruuasta ja vaikka se usein tehdään varsin yksinkertaisista aineista, se on maukasta ja terveellistä. Italiassa myös vaihdetaan innokkaasti reseptejä ja syödessä pitää muistaa kehua ruokaa koko ajan eikä vain todeta kysyttäessä suomalaisittain, että ruoka on "ihan hyvää". Italiaiset suhtautuvat ruokaan vakavasti, se on pyhää mutta he ovat myös joustavia. Silti turistin kannattaa muistaa, ettei cappuchinon tilaaminen iltapäivällä sovi eikä kalaruokiin lisätä juustoa!
Oppaan työ oli melko raskasta, sillä työviikko oli kuusipäiväinen ja päivittäisillä retkillä ajettiin yhteensä jopa 2000 km viikossa. Silti ihmiset, maisemat ja tunnelma jättivät Italian pysyvästi Ulla-Maijan sydämeen. Hän vieraili keväällä viimeksi Napolissa, jonka kauneutta ja uskomatonta historiaa Pompejn ja Vesuviuksen äärellä hän ihaili.
Monet kysymykset ja omakohtaiset kommentit seurasivat Ulla-Maijan puheenvuoroa. Luulenpa, että Italian matkakuume heräsi monissa ja varmasti ainakin seuraamme kevään Euroviisuissa Italian edustajan Sal da Vincin rakkauslaulun "Per Sembre Si" -menestystä, ehkä jopa äänestäen!
Jäsentapaamisen jälkeen lukupiiri kokoontui keskustelemaan urheilijan elämäkerrasta eli Pekka Holopaisen kirjasta Tahto, Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot. Holopainen on kokenut urheilutoimittaja ja kirjassa kuului hyvin Aino-Kaisa Saarisen, "Aikun" oma ääni. Kirjassa päästään seuraamaan nuoren hiihtäjän ponnisteluja maailmanmestaruuteen asti. Huippu-urheilijan arki oli lukupiiriläisille sukellus uuteen maailmaan, jossa hyvin kurinalainen ja kaiken ajan harjoittelulle omistava elämä vaatii valtavaa tahtoa ja kunnianhimoa. Periksiantamattomuus, valmius uhrata ihmisuhteet ja perheenjäsenet urheilun vaatimuksille tuntui lukijasta lähes uskomattomalta. Kirjassa Saarinen kertoo mielipiteensä niin valmentajistaan, huoltojoukoistaan kuin pahimmasta kilpasiskostaan Virpi Kuitusesta. Pohditiin myös näyttääkö kunnianhimo erilaiselta kun on kyse naisesta? Kirjasta käy kuitenkin ilmi siviili-Aikun olevan ystävällinen ja toiset huomioiva toisin kuin kilpalija-Aikun. Ei ihme, että Saarinen on monikertainen hiihdon maailmanmestari ja Olympia-mitalisti.