Jäsentapaaminen 6.2.2025

Helmikuun ensimmäisen jäsentapaamisen vieraaksi saimme emeritapiispa Irja Askolan. Hänen aiheensa oli mihin olemme menossa? Tarvitsemmeko enää toisiammme? Hän pohjusti aihetta runokirjansa "Jos olet, ole nyt" runolla "Että katsoisit rohkeasti", jossa teemana on armo. Runo päättyy säkeeseen ..."kovimmassa koettelemuksessa muistaisit / armo jää / ja oikeus huomiseen." 

Askola kehotti meitä opettelemaan kärsivällisyyttä itsemme kanssa ja totuttelemaan luopumiseen. Menneisyyteen ei kannata jumiutua, vaan voi katsella armollisesti itseään. Osaammeko me tarvita enää, voisiko hiukan hellittää, olisiko nyt minun vuoroni? Hän muistutti, että myötätunto on elämän vitamiineista voimakkain ja välittäminen on osa myötätuntoa. Välittäminen on sitä, että tulee näkyväksi jollekin. 

Pääsimme pienissä porinaryhmissä vaihtamaan ajatuksia siitä, mikä Askolan puheessa herätti vastakaikua ja keskustelu pöydissä oli vilkasta. Irja Askola 
päätti osuutensa runoonsa "Katson itseäni", jonka viimeiset säkeet koskettivat..."ihossani kannan eilisen, / sen, mikä ruokki ja / senkin, mikä nälkiinnytti."

Lopuksi Irja Askola vastaili yleisön kysymyksiin ja muistutti, että kovista ajoista on aina selvitty. Niin selvitään nytkin.