Jäsentapaaminen 20.3.2025

Maaliskuun toinen jäsentapaaminen pidettiin Kevätpäiväntasaus-päivänä ja aurinkoiseen seurakuntasaliin kerääntyi 45 yhdistyksen jäsentä. Vieraaksi saapui Helsingin apulaispormestari Johanna Laisaari. Hän on toiminut kaksi vuotta kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestarina Nasima Razmyarin tultua valituksi eduskuntaan.

 Apulaispormestarin toimenkuvaan kuuluu mm. kuntalaisten osallisuuden edistäminen ja vuorovaikutus asukkaiden kanssa sekä edunvalvonta. Laisaaren mukaan kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla, johon kuuluvat varhaiskasvatus, peruskoulut, lukiot ja muu toinen aste sekä työväenopisto,  on henkilökunnan saatavuus parantunut parin viime vuoden aikana. Nyt sijaisia on helpommin saatavilla ja Helsinki on pystynyt myös korottamaan henkilökunnan palkkoja.  

 Laisaari muistutti, että Helsinki on varakas kaupunki ja päättyneissä budjettineuvotteluissa pystyttiin mm. torjumaan terveyskeskusmaksut, tukemaan kohtuuhintaista asumista pääomittamalla HEKAa ja HASOa sekä säilyttämään paperittomien hoito ja lisäämään avustuksia kulttuuritoimintaan. Asunto ensin -ohjelma ei ole onnistunut kokonaan poistamaan asunnottomuutta, häädöt ovat valitettavasti lisääntyneet ja hallituksen säästötoimet vaikuttavat myös Helsinkiin. Kuntavaaleissa (ennakkoäänestys 2.-8.4. , vaalipäivä sunnuntai 13.4.) jokainen voikin  vaikuttaaa siihen miten Helsinki tulevaisuudessa meitä kaupunkilaisia kohtelee. Laisaaren sanoin: "Paljon on tehty, mutta lisää pitää tehdä!"  

Jäsentapaamisen jälkeen maaliskuun Lukupiirissä keskusteltiin  kevätkauden käännöskirjasta Abdulrazak Gurnehin teoksesta Loppuelämät, joka voitti Nobel-palkinnon 2021. Teos vie lukijan 1900-luvun alun Saksan Itä-Afrikkaan , jossa elämä on  siirtomaahallinnon alaisuudessa sotaisaa ja  levotonta. Nuorukainen Hamzan, orpotyttö Afiyan ja kadonneen veljen Khalifan tiet risteytyvät itäafrikkalaisessa rannikkokaupungissa. Hamzan ja Afiyan välinen rakkaus kantaa halki elämän . Elettävä on, loppuun saakka, tapahtui maailmassa mitä tahansa.

 Kirjasta keskusteltiin vilkkaasti ja se avasi lukijoille tuntemattomampaa Afrikan historiaa. Jotkut olivat jopa etsineet kartasta tarinan tapahtumapaikkoja. Leena-Maija Tuominen kertoi Tansanian matkansa kokemuksista ja totesimme kaikki sivistyneemme kirjan luettuamme. Runsaat swahilinkieliset sanonnat rikastuttivat tekstiä. Teoksessa kuumuus ja tomu nousivat melkein  aistittaviksi.