Merkkipäiväjuhla 15.10.2026

Lokakuun toisessa jäsentapaamisessa vietettiin perinteistä Merkkipäiväjuhlaa. Leena-Maija Tuominen laati napakan kuvauksen Merkkipäiväjuhlan kulusta tiedoksi niillekin , jotka eivät olleet päässeet paikalle: "Merkkipäiväjuhlan aluksi Tuula Kalleinen ja Petteri Viitanen jakoivat päivänsankareille upeat ruusut halausten kera. Merkkipäiväjuhlien sankareita olivat ne, jotka ovat tänä vuonna täyttäneet tai täyttävät vielä loppuvuodesta 70, 75, 80, 85 tai 90. Heitä oli 46. Ruusujen jaon jälkeen jakoi rovasti Martti Pitkänen meille ”elämänohjeita”. Hän muistutti miten tärkeää on, että välitämme ja vähän huolehdimmekin toinen toisistamme. Helsingissä ikäihmisten ja vähän muunkin ikäisten ongelmana on yksinäisyys. Tämän päivän isoisän tavoin Pitkäsen seuraava tehtävä lokakuisena torstaina oli viedä pojantytär luisteluharjoituksiin.

Näyttelijä Tiia Louste kertoi ennen runojen lausumista Pitäjänmäellä asumisestaan. Muistot ovat hyviä, mutta elämä on vienyt Tiian muualle. Kuulimme Eeva Heilalan ja Eeva Kilven runoja. Esityskokonaisuus sopi juhlaamme erinomaisesti.

Ennen kuin kuoronjohtaja, musiikkineuvos Marjukka Riihimäki aloitti ensimmäisen yhteislaulumme, joka oli Kultainen nuoruus, hän uteli meidän koulun laulutuntimuistoista. Hän pyysi niitä nostamaan kätensä ylös, jolla ei ole muistoja pakollisesta yksinlaulamisesta luokan edessä. Yksikään käsi ei noussut. Marjukan hauska neuvo oli laulaminen Katri Helenana. Eläytyminen auttaa arintakin laulajaa laulamaan. Kultaisen nuoruuden lisäksi lauloimme Romanssin (Sua yli kaiken mä rakastan…), Lasse Pihlajamaan Nuoruusmuistoja (On arkea elomme tää ja kaikki mi jäljelle jää...), Päivänsäteen ja menninkäisen sekä Louis Armstrongin Kuinka kaunista on (eli What a wonderful world suomenkielisillä sanoilla) sekä vielä onnittelulauluksi Paljon onnea vaan. Laulamiseen houkuttelivat myös Marjukan pienet tarinat laulamistamme lauluista.

Puheen, runojen ja laulujen jälkeen tarjolla oli vadelmakakkukahvit. Päivänsankareille oli pöytään tarjoilu. Ohjelma oli hyvää ja niin oli kakkukin."

Tiia Loustetta ja Marjukka Riihimäkeä kiitettiin lämmittävillä villasukilla, Martti Pitkästä halauksin, sillä hän on jo saanut omat Neulekerhon neulomat sukkansa.