Jäsentapaaminen 1.10.2026
Toimittaja, kirjailija Paavo Teittinen oli lokakuun ensimmäisen jäsentapaamisen vieraana kertomassa kirjastaan Pitkä vuoro - kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen. Teos palkittiin Tieto-Finlandialla marraskuussa 2025. Vierailupäivän, kansalaisvaikuttamisen päivän aamuna Teittinen olikin juuri palkittu Miina Sillanpää -palkinnolla. Paavo Teittinen toimii tutkivana toimittajana Helsingin Sanomissa.
Teittinen avasi meille kirjansa sisältöä ja omaa tutkimusmatkaansa tähän piilossa olevaan ilmiöön. Emme tule ajatelleeksi, että meillä Suomessa on kyse ihmiskaupan uhreista, kun käymme nauttimasa herkullisia aterioita nepalilaisissa ravintoloissa. Annoksen on todennäköisesti valmistanut orjan asemassa oleva, ylipitkää työviikkoa tekevä alipalkattu Nepalista paremman elintason perässä tullut kokki. Teittinen kertoi ulkomaalaisten haastateltaviensa ravintoloissa, siivousfirmoissa, marjatiloilla, rakennustyömailla ja metsissä tekevän pakkotyötä mielivaltaisilla työehdoilla ja täysin vailla kontakteja ympäröivään yhteiskuntaan. Kun poliisi lopettaa rikostutkintoja tai jättää ne pölyttymään, uhreja karkoitetaan maasta ja työnantajat pelottelevat todistajat hiljaisiksi, ovat ihmiskauppiaat saaneet jatkaa kannattavaa liiketoimintaansa. Poliitikot ovat katsoneet ilmiötä sormiensa läpi. Meidän elintasoamme - edullisia lounaita, halpoja mustikoita, koulujen siisteyttä, kotien rakentamista - ylläpitää suuri joukko hyväksikäytettyjä ihmisiä.
Teittisen mukaan kyseessä on laaja ilmiö, joka läpäisee yhteiskunnan. Ihmiskauppa jää piiloon, koska se ei näy katukuvassa. Työsuojeluviranomaisten toimivaltuuksia pitäisi kasvattaa ja väärinkäytöksistä pitäisi aiheutua kovempia rangaistuksia kuten esim. Itävallassa. Suomessa ajatellaaan, että kaikki ovat lainkuuliaisia, mutta ihmiskauppaan pitäisi puuttua jo ennaltaehkäisevästi. Rikosuhripäivystykseen, ihmiskaupan uhrien erityispalveluun tulevien ilmoitusten määrä on kasvanut koko ajan ja nyt Helsingin poliisissa toimii ihmiskaupparyhmä mutta tämä ei vielä riitä. Teittisen hätkähdyttävä kirja kertoo miten Suomeen on muodostunut varjoyhteiskunta ja miten lait ja viranomaiskäytännöt ovat mahdollistaneet ulkomaisen työvoiman systemaattisen riiston.
Teittisen puheenvuoro herätti vilkasta keskustelua ja kysymykseen mitä tavallinen ihminen voi tehdä, hän antoi ohjeeksi pitää silmät auki ja kertoa havaitusta epäilystä työsuojeluviranomaisille. Hän neuvoi meitä myös näkemään toinen ihminen, tervehtimään ja olemaan kiinnnostunut. Tiedätkö kuka siivoaa lapsenlapsesi koulussa tai päiväkodissa? Kukin voi myös äänestämällä ja olemalla aktiivinen vaikuttaa siihen millaista politiikkaa tehdään. Ja viimekädessä kuluttajina voimme katsoa esim. pakastemarjoja ostaessa onko niitä myyvä yritys saanut rangaistuksia poimijoiden huonosta kohtelusta ja olla siinä tapauksessa yhteydessä kauppiaaseen. Myös ammattiliittoihin on saatu ihmiskaupparyhmiä eli tietoisuus huonoista työoloista ehkä vähitellen saadaan liittojen tietoon ja sitä kautta parannuksia. Ihmiskaupan uhrien asemassa oleva pelkää usein maasta karkoitusta ja suostuu orjuuteen. Näin ei saa jatkua.