Liikunnasta ikälisää

MONIPUOLISTA LIIKUNTAA

Pitäjänmäen Eläkkeensaajat tarjoaa jäsenilleen monipuolista liikuntaa. Voit katsoa mitä on tarjolla etusivulla KERHOT välilehteä ja klikkaamalla kyseisen kerhon nimeä.

-Pitskun pirteät

-Seniorijooga

-Vesijumppa

-Kuntosaliharjoittelu

-Senioritanssi

-Ikiväkiryhmä (yhdessä alueella muiden yhdistysten ja kaupungin kanssa.)

Leena-Maija Tuominen on koonnut tietoa siitä miten kaikki sai alkunsa, mitä on vuosien varrella ollut tarjolla ja miten mukana olijat kokevat harrastuksensa.

LIIKUNNASTA IKÄLISÄÄ 2006 – 2008  

Samaan aikaan kun ikäihmiset löysivät tiensä erilaisiin aktiviteetteihin, löysivät Pitäjänmäellä ja Konalassa toimivat ikäihmisten parissa toimivat yhteisöt myös toisensa. Yhteistoiminta alkoi kun Helsingin Läntisen alueen sosiaalikeskuksen vapaaehtoistyön ohjaaja Leena Mikkola kutsui koolle eri tahoja pohtimaan voisiko Pitäjänmäellä/Konalassa käynnistyä ikäihmisille tarkoitettu Korttelikerho

Näin syntyi yhteistyö, johon vähitellen tulivat mukaan Konala-Seura, Pitäjänmäki seura, Pitäjänmäen seurakunta, Pitäjänmäen Eläkkeensaajat, Palvelukeskus Kotikallio (Hoiva Oy), Kotikallion Fysioterapia ja Helsingin kaupungin läntinen sosiaali- ja lähityön yksikkö. Pitäjänmäen-Konalan Korttelikerho aloitti toimintansa syksyllä 2004, joten sekin liittyi yhteistyöhön mukaan.

Keväällä 2005 tehtiin hankesuunnitelma +60 kuntohanke Liikunnasta ikälisää Helsingin läntisellä alueella. Rahat saatiin Kunnossa kaiken ikää –projektilta. Toiminta alkoi maaliskuussa 2006. Ryhmä kokoontui kerran viikossa torstaisin. Hankkeen tavoitteena oli saada liikunnan piiriin yli 60-vuotiaita henkilöitä jotka eivät olleet aktiivisia liikkuja Helsingin läntisissä kaupunginosissa. Hankkeesta tiedotettiin pääosin Pitäjänmäellä ja Konalassa.

Väkeä houkuteltiin kysymällä mainoksessa

HUOJUTTAAKO?  TUNNETKO ITSESI KÖMPELÖKSI?

PELKÄÄTKÖ KAATUVASI? ONKO TASAPAINO KATOAMASSA?

Monenlaisia tasapainoharjoituksia

Tasapainokoulussa tehtiin käytännönläheisiä harjoituksia, joiden avulla kömpelyyden tunne väheni ja liikkumisvarmuus kasvoi sisällä ja ulkona. 

Tasapainokoulun vetäjänä toimi fysioterapeutti Sonja Huuhtanen Kotikallion Fysioterapiasta ja vertaisohjaajina Maire Krohns ja Tuovi Puhakka Pitäjänmäen Eläkkeensaajista. Molemmat vertaisohjaajat olivat saaneet Ikäinstituutin järjestämän koulutuksen Taitoa ja tasapainoa 1 – tasapainoharjoituksia senioreille -kurssilla.  

Syksyllä 2006 ohjelmassa oli tasapaino-kuntokoulu ja vesijumppa Palvelukeskus Kotikallion tiloissa. Kuntosalilaitteet otettiin käyttöön syksyllä 2007. Tasapainoharjoitusten tavoitteena oli tukea osallistujien tasapainon kehittymistä ja kasvattaa tuntemusta omasta kehosta ja tasapainosta. Lihasvoimaharjoittelu lisäsi alaraajojen suurimpien lihasryhmien sekä vartalon lihasten voimaa.  Harjoittelu toteutettiin kiertoharjoitteluna.

Kunto testattiin kauden alussa

Jokaiselle osallistujalle tehtiin kuntotestaus ryhmän toiminnan alkaessa ja lopussa. Testit olivat puolitandem-seisonta, yhdellä jalalla seisominen, viiden kerran tuolista ylösnousu, 6,1 metrin takaperin kävely ja 6,1 metrin kävelynopeustesti. Muutosta tapahtui koko projektin ajan kaikilla osallistujilla. Suurimmat muutokset olivat viiden kerran tuolilta ylösnousussa. Kauden lopuksi kaikkien osallistujien tulos oli parhaassa kuntoluokassa.

Osallistujia oli yhdessä ryhmässä noin 20. Muutamat lopettivat yhden kauden jälkeen. Syitä oli monia: tulossa oleva leikkaus, miehen sairaus, hankala matka, kunnon heikkeneminen.

Kauden alussa vertaisohjaaja Maire Krohns ja Tuovi Puhakka neuvoivat ja auttoivat kädestä pitäen osanottajia. Kaikki eivät ilman auttamista rohjenneet kokeilla taitojaan kaikissa suorituskohdissa. Henkilökohtainen ohjaaja antoi näissä tilanteissa rohkeutta ja mahdollisuudet tehdä liikkeet. Harjoituksista vastasi fysioterapeutti Sonja Huuhtanen. 

Vertaisohjaajat olivat pääsääntöisesti mukana vuorotellen. Kumpikin heistä koki myös itse saaneensa ryhmässä mukana olemisesta paljon. ”On ollut ilo nähdä osanottajien innostus ja ilo kunnon kohentumisesta”, oli molempien mielipide. Vertaisohjaajille ei maksettu heidän työstään palkkiota.  

Osanottajien palaute oli hankkeen päättyessä hyvin positiivista. Monella innostus riitti myös kotona harjoittelemiseen.

Tarjolla myös vesijumppaa

Vesijumppa alkoi syyskuussa 2007 Palvelukeskus Kotikallion uima-altaalla. Ohjaajana oli fysioterapeutti Sonja Huuhtanen.

Vesijumpassa aloitus tehtiin verrytellen ja lihaksia lämmitellen, lihaskuntoharjoittelu kohdelihaksia vaihdellen, loppuverryttely ja venyttelyt. Lihasharjoitteissa käytettiin apua erilaisia vesijumppavälineitä, pötköjä, kansia, hanskoja, pikku pötköjä sekä kuminauhoja.

Vesijumpan osallistumia ei testattu, mutta harjoittelun ohessa keskusteltiin harjoitteluun vaikuttavista tekijöistä kuten yleisvoinnin muutoksista tai vaihteluista vireystilassa. Lisäksi annettiin vinkkejä kotiharjoitteluun erityisesti venyttelyyn. Osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä vesijumppiin ja kävivät ryhmissä ahkerasti. Monelle vesijumppa oli sopiva liikuntamuoto sydänvaivoista ja selkäkivuista huolimatta.

Syksyllä 2007 osallistujia oli 12 ja keväällä 2008 kymmenen, miehiä kolme. Monelle vesijumppa oli sopiva liikuntamuoto sydänvaivoista ja selkäkivuista huolimatta. Keväällä 2008 vesijumppa- ja tasapainoryhmä kokoontuivat molemmat kymmenen kertaa. Vesijumppa maksoi 45 euroa ja tasapaino-kuntosaliharjoittelu 35 euroa.

Kun vesijumpparyhmää koottiin, ilmoittautui Raili Virolainen heti mukaan. Hän ei työaikanaan harrastanut liikuntaa millään tavalla.

-Koulun emäntänä olin jaloillani koko päivän, lisäliikuntaa en kaivannut. Kun jäin eläkkeelle hoidin tyttäreni tyttäriä ja sain siinä liikuntaa tarpeeksi. Kävellyt olen aina paikasta toiseen eli harrastanut hyötyliikuntaa. Innostuin heti ajatuksesta päästä vesijumppaamaan. Uinuthan olen aina, kertoo Raili Virolainen.

-Olin mukana Elinvoimaa 75+ ryhmässä ja jatkoin Pitskun Pirteissä. Vesijumppa on tehokkaampaa kuin kuivan maan jumppa. Vedessä jaksaa tehdä samaa sarjaa pitkään ja liikkeetkin ovat vahvempia. Jumpan ja vesijumpan ansiosta jäsenet liikkuvat hyvin, summaa Raili Virolainen (synt. 1928) liikunnan hyödyllisyyttä.

.

Luentoja

Projektin innostamina mukana olleet toimijat järjestivät liikuntaan, terveyteen, ravintoon ja hyvinvointiin liittyviä luentoja. Korttelikerhossa kuultiin esitelmä ikäihmisten yleisimmistä sairauksista, ravinnosta ja ravintolisistä sekä luento liikunnasta elinvoimaa.

Pitäjänmäen Eläkkeensaajissa saatiin lisätietoa ravinnon osuudesta hyvinvointiin sekä tietoa reilun kaupan tuotteista. Palvelukeskus Kotikalliossa luennoitiin nivelrikoista, liikunnan ja vireyden yhteydestä sekä lääkehoidon ongelmista ja muistihäiriöistä.

IKÄVÄKI LIIKUTTAA

Kesällä 2005 moni eläkkeensaaja valitteli yhteisen toiminnan loppumista kesäkuukausien ajaksi. Ajatus yhteisestä ”kesätekemisestä” alkoi itää ja helmikuussa 2006 oli Pitäjänmäen kirkolla koolla ryhmä, joka sittemmin nimesi itsensä ja toiminnan Ikäväki Konalassa ja Pitäjänmäellä. Mukana oli Martti Pitkänen ja Seija Widberg Pitäjänmäen seurakunnasta, Liisa Karvinen Palvelukeskus Kotikalliosta, Lulu Nenonen Pitäjänmäki Seurasta, Olavi Tautiainen Pitäjänmäen Tarmosta ja Kaarina Nurminen ja Leena-Maija Tuominen Pitäjänmäen Eläkkeensaajista.

Kesällä 2006 Pitäjänmäen Eläkkeensaajat järjesti kaksi ulkoilutapahtumaa Vähätuvan leikkikentällä. Ohjelmassa oli alkujumpan jälkeen petankia, mölkkyä, tikan- ja saappaanheittoa. Tyhjälle kentälle piti saada pöytä ja pari penkkiä, jotta välillä voisi istahtaa ja juoda mehua. Tuovi Puhakka, yhdistyksen varapuheenjohtaja otti tehtäväkseen kysyä penkkejä Helsingin kaupungin Rakennusvirastosta. Lukuisten puhelinsoittojen jälkeen puhelu yhdistettiin Puhakalle. Nopeasti keskustelijat totesivat, etteivät ole sukua, mutta pöytä ja penkit luvattiin tuoda. Lopuksi tehtiin yhteinen sauvakävelylenkki.

Osanottajia oli molemmilla kerroilla kolmisenkymmentä. Ulkoilutapahtumat on järjestetty joka kesä. Useimpina kesinä lähiöliikuttaja Elina Sorakunnas on ollut vetämässä alkujumpan ja neuvonut sauvakävelyn oikeaa tekniikkaa. Kesällä 2011 oli ohjelmassa tasapainoratakin.

Kesäkuussa 2014 kokoonnuttiin kesäkuiseen liikuntatapahtumaan tavallisesta juhlavammissa merkeissä. Lokakuussa 2010 Ikäväki-ryhmä lähetti Liikuntaviraston tekniseen yksikköön kirjeen, jossa ehdotettiin että Konalaan Leikkipuisto Vähätuvan läheisyydessä olevalle kentälle rakennettaisiin senioripuisto, jossa olisi ikäihmisten kuntoiluun sopivat, turvalliset liikuntalaitteet. Erityisesti toivottiin laitteita, joiden avulla voi kehittää tasapainoa, lihasvoimaa ja nivelten liikkuvuutta.

Muutaman kerran Leena-Maija Tuominen soitteli suunnittelupäällikkö Antti Salaterälle, mutta mitään konkreettista ei ollut luvassa, kunnes alkuvuonna 2013 tuli soitto. Liikuntavirastosta ehdotettiin että seniorilaitteet asennettaisiin Konalan uuteen liikuntapuistoon. Laitteet valittiin loppukeväällä 2013 ja ne asennettiin ennen lumien satamista lokakuussa 2013. Virallisia avajaisia vietettiin kesäkuussa 2014.

Kaartin soittokunnan varusmiesyhtye ilahdutti kuntoilijoita. Alkujumpan, vetäjänä lähiöliikuttaja Elina Sorakunnasa, oli vuorossa toimittaja Kimmo Chydeniuksen vihkiäispuhe. Chydenius painotti liikunnan tärkeyttä ikäihmisille – innokas sauvakävelijä vuosimallia 1934 on itse hyvä esimerkki liikunnan hyvästä vaikutuksesta. Elina Sorakunnas opasti laitteiden käytössä. Harmillista oli että alkanut sade pakotti muusikot lopettamaan soittonsa    

ELINVOIMAA 75+

Kun Pitäjänmäen Eläkkeensaajille tarjottiin mahdollisuutta osallistua Eläkkeensaajien Keskusliiton Elinvoimaa 75+ -hankkeeseen, päätti johtokunta Liikunnasta ikälisää –hankkeen innostamana lähteä mukaan. Hanke oli osa Voimaa vanhuuteen –projektia. Mukana olivat Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, Ikäinstituutti, Raha-automaattiyhdistys ja UKK-instituutti. Projekti kesti kolme vuotta.

Elinvoimaaa 75+ harjoitukset alkoivat syksyllä 2007. Tarjolla oli ilmaista jumppaa joka viikko yli 75-vuotiaille yhdistyksen jäsenille. Mukaan lähti parikymmentä naista ja miestä. Toiminnan tavoite on pitää ikäihmiset liikuntakykyisinä mahdollisimman pitkään. Ohjelmassa oli syksyllä lämmittelyn ja loppuvenyttelyn lisäksi tuoli-, kuminauha-, niska- ja hartia- sekä eläkeläisten aerobicjumppia ja kerran oli kuntopiiri.

Vertaisohjaajiksi kouluttautuivat Marjatta Hjelt, Maire Krohns ja Hillevi Löytöläinen. Ohjaajien joukkoon liittyi myös Annikki Torniainen. Syksyllä Eläkkeensaajien Keskusliitto tarjosi hankkeessa mukana olijoille mahdollisuuden kuntoilulomaan Lomakeskus Rajaniemessä Virroilla. Mukana oli yhdistyksestämme 9 kuntoilijaa ja kaksi vertaisohjaajaa. Ohjaajat olivat mukana Elinvoimaa 75+ hankkeen virikepäivillä huhtikuussa 2009 Keitelerannassa ja osallistuivat myös marraskuussa hankkeen päätösseminaariin Helsingissä.

Testi kaksi kertaa vuodessa

Elinvoimaa 75+ hankkeessa mukana olijat testattiin aina kuntoilukauden alussa ja lopussa kolmen vuoden ajan. Ensimmäisen testin teki järjestösihteeri Erkki Partanen Eläkkeensaajien Keskusliitosta.

Testiin kuului tandem-seisonta eli seistiin jalat peräkkäin tai rinnakkain 10 sekuntia. Kävelynopeutta testattiin kuuden metrin matkalla. Tuolista ylösnousua mitattiin sillä miten kauan meni aikaa kun nousi tuolilta viisi kertaa.

Ohjaajat tekivät joka kaudeksi tarkan suunnitelman ja lisäksi oli raportoitava myös se mitä tehtiin. Tammikuussa ja helmikuussa 2008 oli ohjelmassa kuminauha- ja tuolijumppaa, keppijumppaa putkieristepötköillä, ilmapallopeli rullakeppien avulla, reisilihasjumppaa, tasapainoharjoituksia, niska- ja hartiajumppaa, keppijumppaa. Joka kerta oli ohjelmassa lämmittely ja loppuvenyttely.  

Moni osallistujista kertoi ryhtyneensä kävelemään entistä enemmän ja osa kertoi jumppaavansa myös kotona.

PITSKUN PIRTEÄT

Kun Elinvoimaa 75+ hanke loppui keväällä 2010, päätettiin jumppaa jatkaa nimellä 75+ Pitskun Pirteät. Ilmaista jumppaa on tarjolla yhdistyksen 75 vuotta täyttäneillä jäsenille joka tiistai. Ohjaajina ovat vuosien varrella toimineet Marjatta Hjelt, Hillevi Löytöläinen, Maire Krohns, Sinikka Kröger, Ritva Lehtola, Tuula Ollinkangas ja Annikki Torniainen.

Viimeksi mukaan tulleista ohjaajista – he ovat mukana toiminnassa edelleen vuonna 2014 – Tuula Ollinkangas, Sinikka Kröger ja Ritva Lehtola ovat olleet TUL:n järjestämässä vertaisohjaajakoulutuksessa yhdistyksen kustannuksella.

Jumppa on muuttunut vuosien varrella monipuolisemmaksi. Jumppaajat saivat käyttöönsä pienen televisio-vastaanottimen ja niin on pystytty käyttämään jumppa-dvd:tä. Ensimmäinen niistä hankittiin jo 2009.

Vaikeatkaan liikkeet eivät lannista

Maire Krohns jaksaa ihailla Pitskun Pirteitä. Heistä suurin osa on yli 80-vuotiaita, vanhin 91-vuotias Helmi Satto.

-Ihailen jumppaajia suuresti. He tekevät kiltisti ja antaumuksella kaiken mitä vedämme. Välillä liikkeet ovat aika vaikeitakin, mutta kukaan koskaan rutise. Olen tykästynyt Pitskun Pirteisiin, jotka vuodesta toiseen tulevat jumpalle. Ihailen heitä tavattomasti.

Samalla tavalla Maire Krohns itsekin on tullut paikalle vuodesta toiseen. Hän aloitti vertaisohjaajana jo Liikunnasta ikälisää –projektissa maaliskuussa 2006. Selkävaivojensa takia Maire on ollut mukana monessa eri jumppa- ja tasapainoryhmässä sekä kuntosalilla. Ensin hän yritti pyristellä vastaan, kun häntä pyydettiin ohjaajaksi ja vedota selkävaivoihinsa, mutta antoi periksi ehdotukselle.  

-Minun oli helppo ruveta ohjaajaksi, koska olin jumpannut paljon. Minulla on tapana suunnitella tunnit etukäteen. Harjoittelen jumppaliikkeet ensin yksinäni, osaan sitten ohjata ne helpommin. Mikään ei ole ollut vaikeaa. Hienoa on ettei kukaan rutise tai valita.

Alla Maisa Horsman riimittämä runo, jonka hän esitti Eläkkeensaajien joulujuhlassa 15.12.2009 Konalan kirkolla, kun Elinvoimaa 75+ hanke loppui.

Kaikkihan varmaan tietävät mitä Pitskun Pirteät 75+on.

Sehän on jumpparyhmä verraton.

EKL:n 75 + hanke on osa Ikäinstituutin Voimaa Vanhuuteen projektia.

Kumppaneita ovat UKK-instituutti ja Raha-automaattiyhdistys.
 

Tänä vuonna tämä kolmivuosihanke on loppusuoralla,

vaikka emme ole vielä kohonneesta kunnosta huolimatta tanssijoita nuoralla.

Yhdistyksemme omasta piiristä koulutettiin Virroilla ryhmälle vetäjät.

Siihen ryhtyi Marjatta, Maire, Hillevi ja Annikki, idearikkaat ja pontevat kuin petäjät.
 

Joka viikon tiistaina on meille nautinnollinen jumppahetki suotu

ja iloinen mieli samalla luotu.

Opet näkevät takiamme monipuolisuuden ja uudistuksen vaivaa

ja yrittävät harjoituksiimme mielekkyyttä kaivaa.

Meidät 75 +vuotiaat kelpuutettiin ryhmään mukaan,

toistakymmentä meitä oli, tätä katunut ei ole kukaan.
 

Apuvälineinä on käytetty kuminauhaa, pötkylää, pahvilautasta ja tuolia,

ilmapalloja ja muita erikokoisia palloja, sauvaa, dvd-kasettia,

eikä nämä ole tuottaneet meille minkäänlaisia huolia.
 

On haettu ja saatu lihasvoimaa, tasapainotaitoa,

on jumpattu niska hartiaseutu kuntoon,

notkeutta on tullut lisää, hyvää mieltä ja iloisuutta aitoa.
 

Vuosittain on pidetty kuntotestit,

verrattiin alkuun ja kaikki olivat parantaneet suorituksia,

niin voitiin pitää yhdessä joulukestit.
 

Kiitos Leena-Maija, että hankit jumpan meille,

eihän kaikki osastot lähteneet suinkaan näin pitkän ajanjakson teille.

Olet kirjoittanut meistä myös Tanotorveen kuvien kera jutun,

siitä ehkä lukija näki jumppaaja-tutun.
 

Lämpimät kiitokset lausumme taitaville vertaisohjaajillemme,

kun olette jaksaneet vetää meitä

vanhemmalle väelle sopivalla rasituksella

kohti terveyden, ilon ja hyvinvoinnin teitä.

Vaikka tämä projekti on nyt loppu,

tuli ajatuksiin miten tästä jatketaan, hoppu.
 

Toivomme hartaasti, että sorjat vetäjämme edelleenkin auttaisitte meitä

kulkemaa n vuonna 2010:kin voimistelun teitä.

Kiitos opet sekä tämä ryhmä, kaikki toiveet jumppa täytti,

hyvinvoivilta kaksi poikaa ja tytöt tänään näytti.

Erityyppistä jumppaa eri kerroilla

Alkuvuonna 2011 Tuula Ollinkangas houkuteltiin mukaan katsomaan miten Pitskun Pirteät jumppaavat. Nopeasti Tuula ymmärsi, että katsomilla oli selkeä tavoite. Tarvittiin uusi ohjaaja. Tuula oli kevään  kuuntelu- ja katseluoppilaana.

- Olen käynyt kuntojumpassa vuosikymmeniä. Pirkkolassa oli aikoinaan vanhanaikaista jumppaa pianon säestyksellä. Siitä tykkäsin kovasti. Viikissä töissä ollessani kävin siellä jumpassa. Lassilassa asuessamme jumppasin vuosikausia Kannelmäen Voimistelijoissa. Muutaman vuoden kävin kuntosalilla varsin säännöllisesti, kertoo Tuula Ollinkangas.  

- Harrastan  keväällä pyöräilyä ja syksyllä reipasta kävelyä. Käyn kerran viikossa Ortonissa vesijumpassa.  Kesäajan vietämme mökillä ja siellä liikunta on erilaista. Kun ei ole mukavuuksia esim. juoksevaa vettä, niin liikuntaa saa jo arjen askareissa. Mökki on Saimaan rannalla, joten uimaan ja vesijumppaan pääsee helposti.

- Ei todellakaan ollut helppo suostua ohjaajaksi. Olen sitä mieltä, että minut "narrattiin" ohjaajaksi, mutta on vaikea lopettaakaan, kun ei ole vapaaehtoisia tilalle. Olin Hauholla kurssilla, mutta mielestäni en saanut riittävästi 75+ ikäisten ja meidän jumppatiloihin soveltuvaa ohjausta.

- Olen ollut Sinikka Krögerin parina 2013 keväästä lähtien. Emme pidä varsinaisia suunnittelupalavereita vaan sovimme ennen jumpan alkua kumpi ohjaa alkulämmittelyn, venyttelyn ja jumpan. Meillä on muutamia valmiita jumppaohjelmia, joita olemme muokanneet.  Yritämme pitää eri kerroilla erityyppisen ohjelman, esim. voimaa- ja tasapainoa tai niska-hartia jne.  Aina pitää muistaa varoittaa, että jokainen tekee liikkeet oman kunnon mukaan.

- Parasta hommassani on, että ihmiset tulevat jumppaamaan vaikka emme olekaan ammattilaisia.  Kaikki myös jumppaavat kuntonsa mukaan, kiittävät jumpasta taputtamalla ja ovat niin mukavia. Jännitän edelleen jokaista jumpan ohjausta. Siitä tulee hyvä mieli kun huomaa, että jännittämisestä huolimatta, ohjasin silti!

Helsingin Sanomien haastattelussa joulukuussa 2013 Hannele Viitanen, 87 kiteyttää jumpan ja muidenkin rientojen merkityksen: ”Täällä on ihanaa. On tärkeää, että sulkee kotioven joka päivä ulkopuolelta ja lähtee tapaamaan tuttuja.” Hannele toteuttaa ohjettaan ja käy joka viikko Pitskun Pirteitten jumpassa, näin hän on tehnyt alusta lähtien.

HARJOITELLAAN KUNTOSALILLA

Pitskun Pirteitten ohjaaja Maire Krohns kävi hoidattamassa selkävaivojaan Reimarlan Fysioterapiassa Höyläämötiellä. Paikan omistaja kertoi Mairelle että heillä on pieni kuntosali, jolla ei ole paljon käyttöä ja kysyi samalla olisivatko alueen ikäihmiset kiinnostuneita kuntosaliharjoittelusta.

Maire kertoi ideasta ja niin puheenjohtaja Leena-Maija Tuominen ja rahastonhoitaja Hillevi Löytöläinen lähtivät neuvottelemaan Mairen kanssa. Kari Suomalainen ehdotti että heidän puoleltaan olisi mukana kerran kuukaudessa ohjaaja ja muuten harjoitellaan omalla vastuulla.

Kuntosaliharjoitukset alkoivat tammikuussa 2008. Aluksi ryhmiä oli yksi, mutta jo syksyllä kaksi. Syksystä 2012 lähtien kuntosaliryhmiä on ollut kolme.

Reimarlan Fysioterapiasta ovat olleet ohjaajina urheilufysioterapeutit Matti Kauppinen, Sari Lampinen ja Karoliina Tamminen.

Aluksi kuntosaliryhmiä oli vain yksi ja siinä seitsemän kuntoilijaa ja vuonna 2014 ryhmiä on ollut kolme ja niissä yhteensä parikymmentä kuntoilijaa.

Kuntosaliharjoitusten päiväkirjat kertovat mitä on treenattu: kestovoimaa jaloille ja käsille, vatsalihasharjoituksia, lihaskestävyyttä keskivartalolle, nopeusvoimaa, maksimivoimaa jaloille ja käsille, tasapainoharjoituksia, venyttelyä tehokkaasti, lihaskestävyyttä. Välillä on paneuduttu ohjaajan avulla laitteiden ja välineistön hyödykkäämpään ja oikeaan käyttöön. Ohjaajat ovat vetäneet erilaisia harjoituksia ja perehdyttäneet kuntosaliharjoittelun saloihin.  

Kuntosaliharjoitusten kustannukset on saatu kohtuullisiksi, koska yrittäjä on tullut vastaan ja tukea on saatu myös Työväen Sivistysliitolta. Kiitos harjoittelumahdollisuudesta kuuluu Reimarlan Fysioterapialle, nykyisin DBC-klinikka Reimarlan Fysioterapia. Kesäaikaan on voinut käydä salilla hyvin pienellä maksulla. Osa kuntosalilaisista on halunnut myös ylimääräisen harjoittelukerran talvikautena ja sekin on järjestynyt.

VESIJUMPPAA KOTIKALLIOSSA

Kun Kunnossa kaiken ikää projektin hanke Liikunnasta ikälisää loppui, päätti Pitäjänmäen Eläkkeensaajien johtokunta jatkaa vesijumppaa. Yhteistyö Palvelukeskus Kotikallion kanssa alkoi. Heiltä vuokrattiin uima-allas jumpan ajaksi.  Ohjaajat palkattiin Suomen Fysiogeriatria Oy:stä. Vesijumppa alkoi keväällä 2008. Keväästä 2012 ryhmiä on ollut kaksi.   

Aluksi vetäjänä oli Liikunnasta ikälisää vesijumppaa vetänyt Sonja Huuhtanen. Vuonna 2010 vetäjänä oli fysioterapeutti Essi Päiväsalo. Essin selonteon mukaan mukana oli 12 jumppaa, mukana on ollut 10 kerralla syksyllä keskimäärin 9 osanottajaa. Allasjumppa kesti 45 minuuttia. Jumppa koostui kahdesta sykkeennosto-osasta, lihasvoimaharjoitteista, tasapaino- ja keskivartalonhallintaharjoitteista sekä loppuvenyttelystä.

Harjoitettiin tehtiin vesijumppavälineillä (räpylät, pötköt) tai ilman. Harjoittelu tehostettiin musiikilla.

Essi Päivärinta toteaa raportissaan: ”Vesihän vastustaa jo itsessäänkin ja vedessä tapahtumat lihasvoimaharjoitteet ovat tehokkaita ja monipuolisia, koska veden vastus saadaan molempiin liikesuuntiin (esim. reiden lähentäjät ja loitontajat).”

Vuoden 2011 päiväkirjan mukaan keväällä tuntien ohjelmassa oli:

• välineenä kannet ylä- ja keskivartaloharjoitteisiin
• välineenä kannet – keskitytään ylävartaloharjoitteisiin
• välineenä pienet pötköt – keskitytään ylävartalo- ja tasapainoharjoitteisiin
• välineenä isot pötköt – harjoitteita koko kehon lihaksistolle

Vesijumpan ohjaajana on ollut Essin lisäksi myös Sonja Huuhtanen ja Iita Ahola. Syksyllä 2014 ryhmiä oli kaksi ja molemmissa 12 jumppaajaa, heistä kaksi miehiä.

NUORISOTALOLLA JOOGATAAN

Helsingissä oli pitkään keskusteltu liikuntapaikkojen puutteesta. Puheenjohtaja Leena-Maija Tuominen soitteli vuonna 2008 ja tiedusteli Helsingin Nuorisoasiankeskukselta voisiko Nuorisotalojen tiloja käyttää aamupäivisin. Vastaus oli tyly ei. Eläkkeensaajien Keskusliiton kehittämissihteeri Petra Toivonen oli Helsingin Nuorisolautakunnan jäsen ja hän alkoi ajaa Nuorisotalojen tilojen laajempaa käyttöä. Syksyllä 2009 lautakunta päätti että rekisteröidyt yhdistykset voivat veloituksetta käyttää tiloja silloin kun niissä ei ole talon omaa toimintaa.

Syksyn 2009 Pitäjänmäki-päivillä, joihin yhdistys osallistuu joka vuosi omalla esittelypöydällään,  sihteeri Oili Ketola ja puheenjohtaja Leena-Maija Tuominen poikkesivat Pitäjänmäen Nuorisotalolla. Heitä odotti kaksi yllätystä. Pitskun Nuorisotalolla oli iso jumppasali. Talon isäntä Sami Lehto ei tiennyt tilojen ilmaiskäytöstä mitään, mutta  suhtautui ideaan aloittaa joogaryhmä Nuorisotalolla myönteisesti.

Puheenjohtaja otti yhteyttä Helsingin työväenopiston läntisen opiston rehtori Hannele Koli-Siiteriin. Hän neuvoi ottamaan yhteyttä liikuntatuntien vastaavaan. Hieman hämmentyneenä liikuntaohjaaja kertoi että joogaohjaajia on vaikea saada. Mutta puheenjohtajalla oli jo valmiina tyttärensä joogaohjaajan alustava suostumus. Eli kasassa oli tila, ohjaaja ja organisoija.

Yhteistyössä Työväenopiston kanssa

Työväenopiston seniorijooga alkoi tammikuussa 2011. Mukaan ilmoittautui jo ennen virallista ilmoittautumispäivää toistakymmentä yhdistyksen jäsentä ja virallista tietä melkein kymmenen joogasta kiinnostunutta. Ohjaajana oli Marjo Wuorisalo.

Marjo Wuorisalon mukaan joogassa opitaan ymmärtämään liikkeen seurauksia ja sen avulla jokainen voi mukauttaa oman liikkumisensa omien rakenteellisten tarpeiden ja kykyjen mukaiseksi. Jooga on hyvä keino pitää keho ja mieli tasapainoisena ja energisenä. Nivelet saavat voitelua, luut vahvistuvat sekä aineenvaihdunta ja muut elintoiminnot tasapainoa.

-Rentoudumme siellä missä tarvitaan, venytämme kipeitä kohtia, vahvistamme heikkoja kohtia ja vapautamme energiaa käyttöömme kokonaisvaltaisilla asennoilla, kertoi Marjo Wuorisalo Eläkkeensaaja –lehden haastattelussa 7-8/2010.  

Marjon mukana oli ensimmäisenä keväänä joogaohjaaja-koulutustaan lopetteleva Merja Valve. Syksyllä 2011 Merjasta tuli Pitäjänmäen Seniorijoogan ohjaaja syksyllä 2011. Siitä saakka pitskulaiset ovat jooganneet Merjan johdolla.

Yhteistyö työväenopiston kanssa sujui aluksi hyvin. Työväenopiston tunteja oli tarjolla sekä keväällä että syksyllä 10 kertaa. Kun kausi loppui, jatkettiin joogaamista Pitäjänmäen Eläkkeensaajien nimissä. Työväenopiston kurssi oli hyvin edullinen – 13 euroa -. Yhdistys peri joogatunneista myös kohtuullisen korvauksen, koska osa kuluista katettiin Työväen Sivistysliiton avustuksella. Yhteistyö Työväenopiston kanssa kesti syksyyn 2013. Silloin uusi suunnittelija Marjo Vuorilehti ilmoitti, että työväenopiston toiminnan pitää olla läpinäkyvää ja etukäteisilmoittautumisia ei oteta huomioon.  

Merjan johdolla joogataan joka viikko

Pitäjänmäen Eläkkeensaajien hallitus päätti osanottajien toiveiden mukaisesti ottaa joogaryhmän kokonaan omaksi toiminnakseen. Osanottajia on 26 – samat henkilöt vuodesta toiseen. Kun hallitus päätti, että vuoden 2014 alusta lähtien jooga on tarkoitettu vain yhdistyksen jäsenille, yhtä henkilö lukuun ottamatta kaikki ovat liittyneet yhdistyksen jäseniksi. Kustannukset on saatu pysymään kohtuullisina TSL:n avustuksen turvin.

Jokaisella joogatunnille on oma aiheensa. Osanottajat ovat ihastuneet tuolijoogaan ja syksyllä 2014 oli ohjelmassa tuolijoogaa joka toinen kerta.  

Joogatuntien aiheet keväällä 2014

Joogaryhmän ohjaajana on edelleen Merja Valve. Häntä ovat sijaistaneet Hanna Vilo ja Miia Toikka.

Näin joogaa ”mainostettiin” keväällä 2014

SENIORIJOOGA

maanantaisin klo 10 – 11.30 Pitäjänmäen Nuorisotalolla, Jousipolku 1. Keväällä joogataan 19 kertaa ja maksu on 48 euroa. Maksu yhdistyksen tilille tai rahastonhoitajalle 20.1.2014 mennessä. Seniorijooga on hyvä keino pitää keho ja mieli tasapainoisena ja energisenä. Nivelet saavat voitelua, luut vahvistuvat sekä aineenvaihdunta ja muut elintoiminnot tasapainoa. Lisätietoja Leena-Maija Tuominen, puh. 050 467 6651 tai leena-maija.tuominen@kolumbus.fi

Joogan tarkoitus on joogaohjaaja Merja Valveen johdattaa itsetuntemukseen niin, että jokainen tekee omalle kehollensa sopivaa joogaa eikä vertaa itseään muihin. Jokainen päivä on myös erilainen ja joogassa voi valita itse, että haluaako tehdä tänään joogasta aktiivisemman vai rennomman.

-Annamme hengityksen johdattaa jokaiseen asanaan ja näin olemme lempeitä itseämme kohtaan. Mitään ei tehdä väkisin ja hampaat irvessä. Olen myös ääniterapeutti ja musiikinmaisteri, niin äänen merkitys näkyy myös joogatunneillani. Loppurentoutuksessa on yleensä mukana tiibetiläinen kulho.

Ole lempeä itsellesi ja muille

Anne Lindgren-Berglund on yksi niistä innokkaista joogaajista, joka on ollut mukana alusta lähtien ja poissa vain ani harvoin.

-Jooga oli kiinnostanut minua jo aika kauan. Kun jooga tuli ajankohtaiseksi Nuorisotalolla, ajattelin heti että YES!  Sinne menen vaikka käytännön kokemusta ei aikaisemmin ollutkaan, menin ja jäin, kertoo Anne Lindgren-Beerglund.

Anne käy joogan lisäksi ryhmäjumpassa kaksi kertaa viikossa, vesijumppaa ja käy lenkillä koiran kanssa.

-Olen nyt aivan "koukussa" joogaan, se virkistää ja kehittää sekä kehoa että mieltä. Mukava "porukka" vielä lisää "nautintoa". Joogan kautta olen oppinut enemmän elämään tässä hetkessä ja kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäni. Muistaa olla lempeä itselleen ja sitä kautta myös muille.  Joogavetäjät ovat olleet tosi mahtavia, jokainen omalla tavallaan.

-Yritän käydä säännöllisesti sekä jumpassa että joogassa koska näin pysyn kokonaisvaltaisesti paremmassa kunnossa ja toivon ennaltaehkäiseväni ainakin vähän iän mukana tulevia ongelmia.

Toivottavasti joogaryhmämme saa jatkaa vielä monta vuotta ja minä muiden mukana, toivoo Anne. 

SENIORITANSSIT

Jäsenkirjeessä elokuussa 2008 houkuteltiin jäseniä mukaan uuteen harrastukseen. Elina Uotisen johdolla oli alkamassa senioritanssiharjoitukset. Kerran viikossa kokoontuivat sekä Pitäjänmäen että Maunulanseudun Eläkkeensaajien jäsenet Oulukylän Liikuntapuistoon harjoittelemaan senioritansseja. Jäsenkirjeen mukaan:” Senioritanssit ovat kansainvälisiin kansantansseihin, vakio- ja latinalaisrytmeihin perustuvia, rentoja seuratansseja. Luonteeltaan senioritanssia voi suomalaisittain kuvata perinteisen piirileikin ja tanhun välimuodoksi. Jokaiseen tanssiin kuuluu tietty musiikkikappale. Tanssit musiikkeineen on kerätty eri puolilta maailmaa.”

Senioritanssi tuli Suomeen 1970-luvun lopulla ensin ruotsinkielisten ja sitten suomenkielisten tanssijoiden piiriin. Suomessa on siis kaksi senioritanssiliittoa. Uusia tansseja saadaan joka kolmas vuosi, kun liitot kokoontuvat eri puolilta maailmaa Brasiliaa myöten hyväksymään uusia tansseja.

-Tanssi on tarkoitettu ikäihmisille, mutta myös lasten pariin sitä on alettu viedä. Se kehittää tasapainoa, muistia, psyykkistä sekä fyysistä kuntoa ja mikä tärkeintä yhdessä oloa. Toiset oppivat tanssit hitaammin, toiset nopeammin, kertoo Elina Uotinen.

Aluksi tanssin harrastajia oli kymmentä ja ryhmä esiintyi muiden yhdistysten jäsenten kanssa Pitäjänmäen Eläkkeensaajien juhlissa. Syksyllä 2014 osanotto on jäänyt muutaman innokkaan tanssijan harteille.   
 

INNOKAS IKILIIKKUJA

Kuntoilu on ihanaa

Vaikka Maj-Len Remahl on aikuisiässä kävellyt paljon ja uinut kesäisin Vaasan saaristossa, oli hän vakaasti sitä mieltä että hän huono voimistelija ja muutenkin huono liikunnassa. Mielikuva oli iskostunut päähän kouluvuosina.

Eläkkeelle jäätyään hän huomasi että nyt on käsillä elämäntilanne, jossa kerrankin on aikaa harrastaa liikuntaa.  

 - Tartuin tilanteeseen kun yhdistyksessä oli tarjolla erilaista liikuntaa. Ajattelin kokeilla kaikkia: kuntosalia, vesivoimistelua, senioritanssia ja joogaa. Jäin koukkuun kaikkiin lajeihin ja olen  kiitollisena jatkanut kaikkia, kertoo Maj-Len Remahl.

- Minulla oli halu kokeilla ja tarve kunnon ylläpitoon ja parantamiseen. Porukassa tekeminen on hauskempaa. On hienoa kun ympärillä on tuttuja ihmisiä kuntoilemassa ja samalla voi harrastaa sosiaalista kanssakäymistä. Pakko sanoa että se on ihanaa!

- Jooga on tätä nykyä suosikkini ja vesijumppa kakkosena. Vesi on ihana elementti, siinä tunnen olevani kotona. Joogan vaikutus on uskomaton. Harmittaa kun en ole aloittanut sitä aikaisemmin, kiinnostunut olen aina ollut, muttei ollut aikaa.

-Tunnen, että jooga auttaa voimaan hyvin, ryhti paranee ja paikat liikkuvat. Kaiken kaikkiaan hieno tunne kun saa ja pystyy tekemään sellaista, mitä ei aikaisemmin oikein voinut kuvitella. Olen tosi kiitollinen kaikista mahdollisuuksista mitä on tarjolla.

Paperitöitäkin riittää

Kaiken aikaa kun yhdistys on järjestänyt erilaista liikuntaa, on siihen liittynyt ohjaamisen lisäksi myös paperitöitä. Aluksi puheenjohtaja Leena-Maija Tuominen ja rahastonhoitaja Hillevi Löytöläinen hoitivat anomuksen Helsingin kaupungin Liikuntavirastolla ja Työväen Sivistysliittoon. Nyt suurimman osan paperitöistä tekee yhdistyksen hallituksen liikuntavastaava Tuula-Marja Viitaniemi. Leena-Maija hoitaa joogan. Puheenjohtaja Marke Kaskimies huolehtii että anomukset Helsingin Liikuntavirastolle on tehty ajoissa ja oikein. Tukea on saatu TSL:ltä ja Liikuntavirastosta. Osanottomaksut ovat näiden avustusten turvin pysyneet kohtuullisina.